Toimistolla tapahtuu: poliittisen sihteerimme Mallan arkea

Toimistolla tapahtuu on Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimiston juttusarja, jossa kukin piiritoimiston työntekijöistä raottaa ovea toimiston arjen pyörteisiin ja oman työviikkonsa sisältöön.

Tänään vuorossa on poliittinen sihteeri Malla Rannikko-Laine!

29.3.2016
Viime viikolla lähdin toimistolta pääsiäispyhille hymyssä suin. Olin päivän aikana keskustellut kolmen eri henkilön kanssa ehdokkuudesta tulevissa kuntavaaleissa. Keskustelun päätteeksi kaikki kolme kertoivat halustaan asettua listallemme ehdolle. On ilahduttavaa kohdata ihmisiä, jotka haluavat astua esiin yhteisen asian edistämiskeksi.

Kuntavaalit pidetään 9.4.2017. Tarvitsemme hyviä ehdokkaita, jotka haluavat keskustella ja ajaa meille kaikille tärkeitä lähiympäristömme asioita sekä laittaa omaa aikaansa ja persoonaansa peliin. Työssäni olen tavannut näitä tekijöitä jo monia. Joka kerta, kun tapaan uuden, ilahdun. Tunne siitä, että kuuluu porukkaan, joka puhuttelee itseään ja jossa joku muu jakaa saman arvon ja ajatuksen siitä, mihin suuntaan on kuljettava, on palkitsevaa.

Kuntavaaleihin valmistautumisen lisäksi työtehtäviini piiritoimistolla kuuluu muun muassa järjestötoiminnan kehittäminen. Vaalittomana vuonna voi mielestäni hetken miettiä yhteisöllisyyttä ja kanavia yhdessä tekemisen edistämiseen. Eräällä alkuvuoden lounastauolla pohdimmekin toimiston työntekijöiden kesken kokoomuslaisuutta. Mitä kokoomus meille edustaa, keitä me kokoomuslaiset oikeastaan olemme? Tulimme siihen tulokseen, että meitä on todella moneksi. Ei meitä yhdistä mikään tietty asia, etu tai tausta. Ennemminkin kyse on halusta panostaa kehitykseen, katsoa menneisyyden sijasta tulevaan, ja halusta ottaa huomioon kaikki ajatukset ja ideat, joiden tarkoitus on kehittää. Kokoomuslaisuudella on monet kasvot. Jos siis törmäät #MinäkinOlenKokoomus -tunnisteeseen sosiaalisessa mediassa, muista meidät ja kerro mikä on sinun kokoomuksesi.

Kokoomuksessa saa olla monessa mukana. Poliittisen sihteerin työssä tapaan usein päättäjiämme eri puolelta Suomea. Pääsiäisviikon maanantaina Lenita Toivakka vieraili Turussa. Keskiviikkona järjestimme turvallisuuspolitiikkaa koskevan keskustelutilaisuuden Ravintola Koulussa. Ilkka Kanerva, Henna Virkkunen sekä vierailevat asiantuntijat vetivät tilan äärimmilleen täyteen. Kaikki halukkaat eivät tällä kertaa mahtuneet sisään.

Syyskuussa aloittaessani toimistollamme en varsinaisesti tuntenut astuvani täysin uuteen maailmaan: kokoomusyhteisö oli minulle jo entuudestaan tuttu. Tunsin poliittisen järjestelmän, politiikan ja päättäjiämme, mutta en tätä järjestöä. Paljon on ollut opittavaa, ja paljon on opittu. Jatkuvasti tulee vieläkin uutta, mutta kuten entinen tiedotussihteerimme sanoi, ”kuulisti vaan”. Kaikesta selvitään yhdessä.

Joskin varsinaisia työkavereita minulla on vain muutamia, niin niitä työpareja, jotka kantavat kortensa kekoon vapaa-ajallaan, onkin sitten monia. Näistä arkipäivieni hyvän mielen tekijöistä koostuu palkitseva työympäristömme, jossa viihdyn.