Saara-Sofia Sirén: Panokset luovien alojen työllisyyteen tavoittavat monta yrittäjää

22.9.2016
Kulttuurin ja luovien alojen työllisyyden edistämiseksi on hallituksen taholta tehty hiljattain kaksi merkittävää uudistusta.

Hallituksen budjettiehdotukseen sisältyy kirjailijoiden lainauskorvausten nostaminen pohjoismaiselle tasolle, eli nykyisestä 9,3 miljoonasta eurosta 15,6 miljoonaan euroon. Lainauskorvausta maksetaan yleisistä kirjastoista lainattavien teosten tekijöille. Lisäksi lainauskorvausten piiriin ovat tulossa myös korkeakoulukirjastot.

Kirjailijoiden, kääntäjien ja säveltäjien saamat korvaukset teostensa lainaamisesta ovat olleet jo pitkään häpeällisen alhaisella tasolla ja niiden korotusta on yritetty edistää pitkään. Olen itsekin puhunut asian puolesta sivistysvaliokunnassa. Kyseessä on paitsi oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä, myös laajempi kokonaisuus.

Kirjailijoiden tekemä työ tarjoaa tietysti elämyksiä lukijoille, mutta myös työtä isolle joukolle yrityksiä ja yrittäjiä: luova prosessi työllistää kustantamoita, kirjapainoja, jakelijoita, kääntäjiä ja kirjakauppoja. Toisinaan kirja poikii hommia myös esimerkiksi tv- tai elokuvatuotantojen ammattilaisille.

Hallituksen päätös käynnistää audiovisuaalisen alan maksuhyvitysmalliin perustuva tuotantokannustin tuo niin ikään töitä laajalle joukolle yrittäjiä. Kyseessä on elokuva-alalla kansainvälisesti käytössä oleva kannustinjärjestelmä, jollaista olen useampaan otteeseen ehdottanut käyttöönotettavaksi myös Suomessa. Av-kannustin tasaisi kansainvälistä kilpailua ja lisäisi huomattavasti Suomen houkuttelevuutta elokuvaproduktioiden toteutuspaikkana.

Audiovisuaalinen ala on varsin työvoimaintensiivinen, joten kannustin tukee uusien yritysten syntymistä, luo työmahdollisuuksia sekä työpaikkoja. Kannustimesta saatava hyöty ei kuitenkaan rajoitu vain av-alaan, sillä tuotannot käyttävät kuvatessaan merkittäviä summia av-palveluiden ja jälkituotannon lisäksi myös esimerkiksi majoitukseen, logistiikkaan ja ravintoloihin.

Kannustinjärjestelmä toimiikin siten, että toteutetun elokuvan, tv-sarjan tai muun produktion kustannuksista on mahdollista saada jälkikäteen hyvitys. Tämä tekee kannustinjärjestelmästä riskittömän, sillä hyvityksiä maksetaan vain toteutuneista kuluista.

Hallituksen tulisi mielestäni jatkaa kulttuurialan uudistusten linjaa korjaamalla seuraavaksi musiikin tekijänoikeuskorvausten osalta lakia siten, että korvaukset olisi mahdollista ohjata yritykselle. Artistit myös musiikin parissa ovat yhä useammin yrittäjiä. Musiikkialan yrittäjiä ei kuitenkaan kohdella verotuksessa yhdenvertaisesti muiden yrittäjien kanssa.

Tekijänoikeuksien kautta taiteentekijät saavat korvausta immateriaalioikeuksiensa hyödyntämisestä.

Musiikkialalla tämä tarkoittaa käytännössä erityisesti radiosoittoa, johon artistilla itsellään on hyvin vähän vaikutusta. Joistakin kappaleista tulee hittejä ja niitä soitetaan paljon, joidenkin osalta toistokerrat jäävät vähäisiksi tai olemattomiksi. Siten artistin saamien Teosto-korvausten ennakoiminen on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta.

Ongelmallista on se, että Teoston tekijänoikeuskorvaukset ovat Suomessa palkkatuloa. Hittibiisi voi siis tuoda hetkellisesti isot tulot, jonka johdosta ansiotulojen veroprosentti nousee keskimääräiseen tulotasoon nähden kohtuuttoman korkeaksi. Esimerkiksi Ruotsissa artistit voivat ohjata tekijänoikeuskorvaukset yritykselle. Ruotsin malli onkin jo houkutellut suomalaisia artisteja Ruotsin tekijänoikeusjärjestön siipien suojaan.

Erilaiset yrittäjyyden muodot lisääntyvät jatkuvasti ja järjestelmämme tulisi mukautua muuttuvaan tilanteeseen. Erityisesti luovilla aloilla on paljon yrittäjiä, joiden tulot koostuvat pienistä puroista ja tulojen ajoittumista on vaikea ennakoida. Työllisyys- ja verotuspolitiikan on otettava tämä entistä paremmin huomioon.