Saara-Sofia Sirén: Itämeren pelastamiseksi vahvempia toimia

Toimin Itämeren parlamentaarikkokonferenssi (BSPC) nimeämänä raportoijana Itämeren rehevöitymistä koskien. Englanninkielinen raporttini Itämeren tilasta on julkaistu Itämeren parlamentaarikkokonferenssin kokouksessa Hampurissa (3.-5.9.2017). Raportissani esitän koosteen Itämeren rehevöitymisestä, nostan keskusteluun viimeisimpiä tutkimustietoja, esittelen ajankohtaisia kuulumisia HELCOM maiden tapaamisesta, alleviivaan mielestäni keskeisiä keskustelunaiheita Itämeren tilaan liittyen, sekä esitän joitakin havaintojani mahdollisiksi toimenpiteiksi.

Raportin voit lukea kokonaisuudessaan täällä

Alla raportista tekemäni tiivistelmä suomeksi:

Itämeri on herkkä ja haavoittuvainen ekosysteemi

Itämeri on edelleen maailman saastunein meri. Se on poikkeuksellisten ominaisuuksiensa vuoksi herkkä ja haavoittuvainen ekosysteemi, jonka suurin yksittäinen ongelma on rehevöityminen. Itämeren rehevöityminen on pääasiassa seurausta jo vuosikymmenten ajan maalta mereen valuvista ravinteista, typestä ja fosforista.

Rehevöitymisestä kärsii lähestulkoon koko Itämeren alue. Rehevöitymistä aiheutuu, kun vesistöihin pääsee ravinteita; typpeä ja fosforia. Ravinteiden pääsy vesistöön aiheuttaa leväesiintymien liiallista kasvua. Kuollut biomateriaali vajoaa pohjaan. Levän hajoamiseen kuluu happea, ja merenpohjan happipitoisuus vähenee. Rehevöityminen aiheuttaa veden samenemista, haitallisten leväkukintojen lisääntymistä ja heikentää meressä elävien lajien olosuhteita.

Opimme jatkuvasti uutta Itämeren tilasta ja sen saastumisen syistä. Nyt tiedämme, että Itämeren hyvää tilaa uhkaavat rehevöitymisen lisäksi mm. ilmastonmuutos, öljyvuodot ja jätevedet, roskaantuminen, haitalliset aineet, vedenalainen melu, vieraslajit ja biodiversiteetin köyhtyminen. Itämereen kohdistuvien haittojen keskinäisistä vaikutuksista on vielä vähän tietoa, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan Itämeren rehevöitymistä entisestään.

Itämeren tila koskettaa meitä kaikkia

Itämeri on tärkeä sitä ympäröiville rannikkovaltioille ja niille 85 miljoonalle ihmiselle, jotka asuvat Itämeren alueella. Itämeren huono ekologinen tila vaikuttaa eliöstön lisäksi myös meidän ihmisten hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja toimentuloon. Tästä huolimatta, laiminlyömme toistuvasti Itämeren suojelun ja jatkamme ympäristön liikakuormitusta.

Itämeren tila on edelleen hälyttävä huolimatta kaikista niistä kansainvälisesti ja kansallisesti laadituista sopimuksista, ohjelmista ja sitoumuksista, sekä kaikesta myönnetystä rahoituksesta Itämeren alueelle 1980-luvun jälkeen.

Sekä ekologisesta että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren huonoa tilannetta voidaankin pitää epäonnistumisena, johon rannikkovaltioiden on syytä puuttua kiireellisesti ja entistä kunnianhimoisemmin keinoin. Tavoitteena tulee olla saavuttaa sellaiset kestävät tuotantomuodot ja elintavat, joiden myötä ympäristökuormitus ja meren saastuminen saadaan lopullisesti pysäytettyä.

Kuluneiden vuosien aikana Itämeren tilaa on yritetty kohentaa monenlaisilla toimilla. Vaikka mereen päätyvän typen ja fosforin kokonaismääriä on saatu laskettua, ei tavoitteeksi asetettua ‘vesien hyvää tilaa’ ole toistaiseksi saavutettu.

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä edellytys tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeisiä Itämeren suojeluyhteistyön kansainvälisiä sopimuksia ja toimintaa ohjaavia dokumentteja ovat mm. EU:n Meristrategiadirektiivi, HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan, BSAP) ja EU:n Itämeren alueen strategia. Ne luovat raamit poliittiselle päätöksenteolle Itämeren suojelua koskien, sekä pohjan niille toimille, joita Itämeren tilan parantamiseksi tehdään.

Itämeren rehevöitymisen tilanne

Itämeren tila on dramaattisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Nyt on nähtävissä joitakin positiivisia muutoksia – mutta ei vielä tarpeeksi. Ravinteiden pääsy Itämereen on tosiasiallisesti vähentynyt viimeisten kuluneiden tarkastelujaksojen aikana. HELCOM:in mukaan typen pääsy Itämereen väheni noin 200 000 tonnilla ja fosforin 7 000 tonnilla vuodessa.

Vaikka ravinteiden määrä on vähentynyt, rehevöityminen vaivaa edelleen lähestulkoon koko Itämeren aluetta. Lisäksi ravinteita ei ole pystytty vähentämään siinä määrin, mitä on suunniteltu. Esimerkiksi Suomen rannikolla kolme neljännestä rannikkovesialueista tilanne on huonontunut.

Maatalous on merkittävin ravinnepäästöjen aiheuttaja. Paremman jätevesien käsittelyn myötä kaupunkimaisten alueiden aiheuttamaa ravinnekuormaa vesistöihin on saatu vähennettyä samalla, kun maatalouden kuormitus on pysynyt edelleen samana. Joissakin Itämeren rannikkovaltioissa maatalouden ravinnekuormitus on jopa kasvanut.

Merkittävä edistysaskel Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi oli Itämeren nimeäminen typenoksidipäästöjen valvonta-alueeksi (NECA) vuosien valmistelun jälkeen. HELCOM hyväksyi ehdotuksen asiasta kokouksessaan maaliskuussa 2016. Ehdotus jätettiin Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO), joka hyväksyi HELCOM maiden esityksen osaltaan syksyllä 2016. Laivaliikenteen päästöt aiheuttavat suurimman osan ilman kautta mereen päätyvästä typpikuormasta, joten NECA-sopimuksen vaikutusten Itämereen päätyvän typen vähentämiseksi ennakoidaan olevan merkittävät.

Heinäkuussa 2017 HELCOM julkaisi ensimmäisen version tuoreimmasta Itämeren tilaa käsittelevästä raportistaan. Raportti on valmisteltu läheisessä yhteistyössä Itämeren rannikkovaltioiden kanssa vuosien 2015-2017 aikana. Ajallisesti raportissa esitetyt tutkimustiedot sijoittuvat vuosille 2011-2015. Lopullinen ja päivitetty versio raportista julkaistaan kesällä 2018.

HELCOMIN tuoreesta raportista käy ilmi, että 95 prosenttia Itämerestä kärsii rehevöitymisen vaikutuksista. Verrattuna edellisen HELCOM raportin tietoihin, rehevöitymistilanne on parantunut kahdella seitsemästätoista tutkimuskohteesta, mutta huonontunut seitsemässä kohteessa.

Raportin mukaan ravinteiden pääsy Itämereen on vähentynyt huomattavasti. Typen pääsy on vähentynyt 13 prosentilla ja fosforin pääsy 19 prosentilla. Esimerkiksi Suomenlahdella tulokset ovat merkittäviä. Verrattaessa vuosien 1997-2003 ja 2012-2014 päästöjä, ravinteiden määrä on vähentynyt 50 prosentilla. Ainoa nousu ravinnepäästöjen osalta on Riianlahdelta, jossa mitattiin 3,2 prosentin kasvu fosforikuormituksessa.

Vähentyneistä ravinnepäästöistä huolimatta Itämeren tilanne ei ole kohentunut, ainakaan vielä. Positiiviset vaikutukset saattavat seurata vasta vuosien viiveellä. Sillä välin menneiden vuosikymmenten päästöt, sekä Itämereen edelleen valuvat päästöt hallitsevat Itämeren tilaa, raportissa todetaan.

On selvää, että HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmassa (BSAP) asetettuja tavoitteita ei saavuteta määräajassa.

Vahvempia toimia tarvitaan

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ECA) vuonna 2016 laatima erityisraportti Itämeren tilasta vahvistaa käsitystä siitä, että työssä Itämeren pelastamiseksi on puutteita toimeenpanon ja kohdentamisen osalta. Jäsenvaltioiden toimilla on saavutettu vain rajallisesti edistystä ja tehdyt investoinnit eivät ole olleet niin tehokkaita, kun on toivottu.

EU rahoitti jäsenmaissa jätevesi- ja merenhoidollisia hankkeita yhteensä 4,6 miljardilla eurolla vuosina 2007-2013. Esimerkiksi maatalouden kehittämiseen ohjattiin 9,9 miljardia euroa. ECA kritisoi tarkastusraportissaan jäsenvaltioiden toimia rahoituksen huomioiden riittämättömiksi. Suunnitelmien tavoitteet eivät olleet riittävän kunnianhimoisia ja niistä puuttuivat asianmukaiset mittarit.

Maatalous on edelleen Itämeren merkittävin kuormittaja. ECAn raportista käy ilmi, että toimenpiteitä ei ole onnistuttu kohdentamaan niille alueille, joissa ravinteiden pääsy Itämereen on kaikkein merkittävintä. Nitraattiherkkien alueiden tunnistaminen on ollut esimerkiksi Puolassa puutteellista. Lisäksi ECAn mukaan ympäristötukijärjestelmissä on ongelmakohtia, joiden vuoksi tuet eivät kohdennu oikein.

Merkittävästä EU rahoituksesta huolimatta jätevesidirektiivin täytäntöönpano ei ole tapahtunut ajallaan. ECA moittii myös Euroopan Komissiota siitä, että se ei ole puuttunut riittävissä määrin laiminlyönteihin.

Jokisuistoalueilla tehtävä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa Itämereen ajautuvan ravinnekuorman, jätevesien ja roskan vähentämisessä. Tätä yhteistyötä tulisi mielestäni korostaa entisestään. Ympäristöystävällisen tuotannon tukemiseen tarvitaan uusia työkaluja ja toimivampia kannustimia. Tutkimustieto ja innovaatiot ovat avainasemassa.

Mielestäni on tärkeää, että kansainvälisessä yhteistyössä sovituista merenhoidollisista tavoitteista pidetään kiinni. Toimenpiteitä tulee viedä eteenpäin päämäärätietoisesti, vaikka näkisimmekin jo nyt, että toivottuja tuloksia Itämeren hyvästä tilasta ei saavutettane vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteiden tulee jatkossa olla entistä kunnianhimoisempia. Toimenpiteiden osalta tarvitaan aikaisempaa enemmän konkretiaa. Päätöksenteon, lakien ja toimintaa ohjaavien tukien tulee vahvasti näyttää tietä kohti kestävämpiä toimintatapoja.

Kiertotalous voi pelastaa Itämeren?

Maatalous tulisi nähdä ongelman sijaan ratkaisuna Itämeren tilan parantamiseksi. Uskon, että kiertotalous, esimerkiksi ravinteiden kierron kautta, voi olla Itämeren pelastus. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaisimmillaan asioiden tekemistä järkevämmin. Ajatuksena on, että jätettä ei syntyisi lainkaan, vaan materiaalit kiertävät aina uuteen käyttömuotoon.

Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen on kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Toimiakseen kiertotalousmalli tarvitsee muutoksen ajatusten tasolla. Meidän tulisi muuttaa käsitystämme materiaaleista, kulutuksesta ja jätteestä. Olemme tilanteessa, jossa kertakäyttöelämäntapa ei voi enää jatkua. Käytettävistä materiaaleista tulisi saada enemmän irti valitsemalla kuhunkin käyttötarkoitukseen parhaan materiaalin ja pidentämällä tuotteiden käyttöikää.

Kuluttajien olisi opittava (ja oltava valmiita) tekemään kestäviä hankintoja, jakamaan tuotteita toistensa kanssa, kierrättämään ja uudelleenkäyttämään. Tiedottaminen ja koulutus ovat myös tärkeitä askelia kohti kestävää elämäntapaa. Kaiken kulmakivi on se, että jokaisen on voitava helposti osallistua kierrättämiseen.

Kiertotalouden ratkaisut eivät korjaa menneinä vuosikymmeninä Itämerelle aiheutunutta haittaa, vaan kysymys on uudesta, kestävämmästä elämäntavasta, jossa ihmisen toiminta ei enää tulevaisuudessa kuormittaisi Itämerta kuten nyt.