Sanna Vauranoja ja Laura Riski: Kuka vastaa elinvoimasta? – Alueiden ja Suomen elinvoima sekä kilpailukyky rakentuvat myös hyvinvointialueilla

Julkaistu Turun Sanomisa 24.8.2024

Hvinvointialueilla on erittäin keskeinen rooli sekä alueiden että koko Suomen elinvoiman vahvistamisessa, vaikka alueilla ei lakisääteisiä velvoitteita elinvoiman ylläpitämiseen ole. Pelkästään Varsinais-Suomen hyvinvointialue ostaa palveluita lähes 800 miljoonalla ja tarvikkeita 200 miljoonalla, yhteensä siis miljardilla.

Ilman yrityksiä ja kolmannen sektorin toimintaa eivät hyvinvointialueet tule toimeen.

Se, mitä, keneltä ja miten ostamme, vaikuttaa vääjäämättä alueen yrityksiin, järjestöihin, asukkaisiin, kuntien talouteen ja kokonaisvaurauteemme.

Hyvinvointialueen kilpailutuksiin on voitava osallistua niin mikro- kuin suuryritystenkin. Mikäli kriteerit ovat liian laajoja ja seikkaperäisiä, on mahdollista, että vaatimukset täyttäviä yhteistyökumppaneita ei ole tai ostopalvelun sisältö ja sen myötä hinnat eivät vastaa omaa tuotantoa.

Tuottamalla palveluita yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa, hyvinvointialue saa vertailutietoa omalle toiminnalle, sen laadulle ja kustannuksille.

Kilpailutuksissa tarvitaan riittävää hankintaosaamista ja avointa markkinavuoropuhelua. Valvonta sopimuksen aikana tulee olla systemaattista ja kaikkia palveluntuottajia yhdenvertaisesti kohtelevaa.

Palveluseteleitä laajasti hyödyntämällä toteutuu niin asiakkaiden valinnanvapaus, palveluverkon joustavuus kuin kaiken kokoisten yritysten mahdollisuus tarjota palvelua. Palvelusetelit edellyttävät vähemmän kilpailutustyötä ja hallintoa hyvinvointialueelta.

Osa hankinnoista jää kansallisen kilpailutusrajan alapuolelle ja tällöin hankinta voidaan tehdä suorahankintana. Usein esimerkiksi 10 000 euron ylittäviin ostoihin pyydetään kolme kirjallista tarjousta. Jos nuo tarjoukset pyydetään vain tutuilta yrityksiltä, uudet yritykset eivät koskaan pääse edes tarjoamaan julkiselle sektorille. Pienhankinnat on saatava julkisesti näkyville Varhan verkkosivuille.

Kun yritys kehittää uuden toimintatavan, tuotteen tai laitteen, samat kilpailutussäädökset koskevat myös innovaatioita. Jos hyvinvointialue ei ole innovaatiosta edes kuullut, sitä ei myöskään kilpailuteta. Jos taas innovaation yksityiskohdat avataan kilpailutusdokumentteihin, innovaatiota pääsevät hyödyntämään heti myös kilpailijat, jotka eivät sitä ole kehittäneet. Jos kilpailutukselta vaaditaan aina enemmän kuin yksi tarjous, miten uusi ratkaisu voi menestyä. Jatkuva vuoropuhelu yritysten ja Varhan välillä on keskeisessä roolissa, jotta uusia innovaatioita voidaan testata ja kehittää.

Mikäli uusien tuotteiden tai palveluiden yhteiskehitystä ei voida toteuttaa hankintalain puitteissa hyvinvointialueilla, sitä on tehtävä yhteistyössä esimerkiksi korkeakoulujemme kanssa. Hyvinvointialueiden on osaltaan huolehdittava uusien innovaatioiden edistämisestä, jotta suomalaiset terveys- ja hyvinvointiteknologian innovaatiot kehittyvät ja kasvavat myös vientituotteiksi.

Hyvinvointialueen hankinnoissa on siis vältettävä monimutkaisia, lakivaatimukset ylittäviä hankintakriteereitä, huolehdittava riittävän pienistä osa-hankinnoista tai niiden mahdollistamisesta, edistettävä palveluseteleitä, julkaistava pienhankinnat hyvinvointialueen verkkosivuilla sekä mahdollistettava innovatiiviset hankinnat ja uusien innovaatioiden pääsy hyvinvointialueille.

Alueiden ja Suomen elinvoima sekä kilpailukyky rakentuvat osaltaan myös hyvinvointialueilla. Se edellyttää osaavia hankintoja, avointa vuoropuhelua ja ennakkoluulotonta yhteistyötä.

Sanna Vauranoja

Varhan aluehallituksen pj (kok)

Laura Riski

Varhan valtuutettu, liiketoimintajohtaja (kok)