Anne Heikkinen: Tunnemmeko oikeutemme potilaana ja osaammeko navigoida terveyspalvelujärjestelmässä?

Hyvinvointialue on taho, jolla on lakisääteinen velvoite järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Todellisuudessa EU-jäsenyytemme myötä kyse on Suomea suuremmasta palvelukokonaisuudesta. Mutta tuntevatko potilaat oikeutensa ja osaavatko he navigoida monimuotoisessa palveluapparaatissa?

Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, jossa potilaan oikeuksista säädettiin lailla v. 1992. Lakiperustaisia oikeuksia ovat mm. oikeus hyvään kohteluun, tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus ja potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito. Oikeuksien toteutuminen on perusta hyvälle hoitosuhteelle.

Hoitoon pääsystä säädetään terveydenhuoltolaissa. Kiireelliseen hoitoon jokaisen on päästävä heti asuinpaikasta riippumatta. Varhan päivystysyksiköissä on ollut ruuhkaa (esim. TYKS Akuutti), mutta ruuhkaa on pystytty purkamaan mm. liikkuvalla päivystyksellä. Se on Varhan uusimpia toimintamuotoja, jossa hoitaja jalkautuu ikäihmisen luo. Lääkärin hoitoa tarvitsevat hoidetaan edelleen päivystysyksiköissä. Liikkuva päivystys on jo käytössä Loimaan, Turun ja Salon seudulla.

Sote-keskukset vastaavat kiireettömästä perusterveydenhuollosta. Lain mukaan yli 23-vuotiaiden tulee päästä hoitoon 3 kuukaudessa. Varhassa tämä toteutuu lähes 100 prosenttisesti. Alle 23-vuotiaiden hoitoon pääsyn takaraja on 14 vuorokautta, mikä Varhassa on saavutettu 75 prosenttisesti. Koko soteuudistuksen keskeisiä tavoitteita oli perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn parantaminen, joten kaikissa ikäluokissa työ jatkuu.

Erikoissairaanhoidon kiireettömään hoitoon tekee lääkäri lähetteen. Hoidon tarve tulee arvioida kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta ja tutkimukset ja/tai hoito tulee aloittaa 6 kuukauden aikaikkunassa. Varhassa hoitoon pääsyn prosentti määräajassa on tällä hetkellä 85 prosenttia. Pisimmät hoitojonot ovat silmä- ja korvaklinikalla, ja jos ko. klinikoiden luvut poistetaan tilastoista, päästään 95 prosenttiin.

Hoitojonojen syy ei ole erikoissairaanhoidon osaamattomuus, vaan mm. jatkohoitopaikkojen puute. Jonot sakkaavat, kun osa hoidetuista eivät kuntonsa vuoksi ole enää kotiutettavissa kotiin, vaan odottavat sairaalassa hoivapaikkaa. Haaste on tunnistettu ja hoivapaikkoja tullaan aluehallituksen päätöksellä lisäämään. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että kaikki kiireellistä erikoissairaanhoitoa tarvitsevat (esim. syöpäpotilaat) hoidetaan viivytyksettä.

Mikäli sote-keskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta säädetyssä enimmäisajassa, sen on järjestettävä hoito muilla keinoin, joko toiselle hyvinvointialueelle, ostopalveluihin tai annettava palveluseteli.

Terveydenhuoltolain perusteella jokaisella on myös oikeus valita oma sote-keskuksensa ja erikoissairaanhoitoyksikkönsä. Mikäli asiakas vaihdokseen päätyy, tulee hänen ottaa asia esille oman sotekeskuslääkärin kanssa. Kovin yleistä tämä ei ole ollut, koska matkakustannuksista potilaat vastaavat pääsääntöisesti itse.

Rajat ylittävä terveydenhuolto tulee kysymykseen silloin, jos hyvinvointialue ei voi järjestää Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvaa hoitoa säädetyssä enimmäisajassa Suomessa. Silloin sen on annettava potilaan pyynnöstä ennakkolupa hakeutua hoitoon EU- tai ETA-maahan tai Sveitsiin. Äkillisissä sairastapauksissa (oleskelu EU-maassa tai Isossa-Britanniassa) tulee ensisijaisesti käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, jonka voi tilata Kelasta.

Potilaslaki on hoitosuhteen eettinen perusta ja palvelujärjestelmä on väline hoidon toteuttamiselle. Vasta kun molemmat toteutuvat voidaan puhua hyvästä hoidosta.