Sanna Pitkänen: Järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö luo enemmän kuin osiensa summan

Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on merkittävä rooli kansalaisten hyvinvoinnin edistäjinä. Osa järjestöistä on myös ottanut roolia sosiaali- ja terveyspalveluita markkinoilla tuottaen erilaisia julkisia sote-palveluja tukevia palveluja yleishyödyllisen toiminnan lisäksi. Jopa 1,3 miljoonaa suomalaista kuuluu terveyttä ja hyvinvointia edistäviin, yleishyödyllisiin kansalaisjärjestöihin. Kaiken kaikkiaan eri sote-järjestöt muodostavat noin puolen miljoonan vapaaehtoisen verkoston ja tarjoavat vertaistukea 260 000 henkilön voimin. Niillä on myös tärkeä rooli noin 50 000 henkilön työllistäjänä.

Järjestöjen tekemän työn arvoa on kuitenkin vaikea mitata, mutta on varmaa, että kansalaisten hyvinvointia tarkasteltaessa järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön arvo on suurempi kuin osiensa summa. Onkin syytä huolehtia, että järjestöjen paikallinen rahoitus ja järjestöjen mahdollisuudet kuulluksi tulemiselle, vaikuttamiselle ja osallistumiselle alati muutoksissa oleviin hyte-rakenteisiin säilyy.

Yhteiskunnan toimintaympäristön ja arvojen muutokset, eri ikäisten asukkaiden tarpeiden tunnistaminen sekä toiminnan kiinnostavuus ovat tekijöitä, jotka ratkaisevat lähitulevaisuudessa monen kolmannen sektorin toimijan tuottavuuden ja vaikuttavuuden tehtäväkentästä riippumatta. Kuluttajamarkkinoita tarkasteltaessa elämän laatu ja merkityksellisyys ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä ostopäästöstä tehtäessä. Mutta missä määrin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tulisi oppia tunnistamaan ja hyödyntämään näitä tekijöitä omassa toiminnassaan?

Vanhat lainalaisuudet, vuosikymmeniä kestävät järjestötoiminnan urat eivät ole entisellään, kun eri vapaaehtoistoimijat siirtyvät ketterästi järjestörajojen yli etsiessään uusia mielenkiintoisia harrastusmahdollisuuksia tai uupuessaan palkkatyön ohessa tehtävän vapaaehtoistyön vastuiden alle. Kuten liike-elämässä arvonluonnin uudessa aallossa järjestöjen tulisi pyrkiä siihen, että toiminnan tuloksena syntyy aina taloudellisen, funktionaalisen ja jäsenelle itselleen merkityksellisen arvon lisäksi laajempaa kulttuurista ja sosiaalista arvoa. Tämä tapahtuu usein avoimien toimintamallien ja eri toimijoiden rajat ylittävän yhteistyön avulla.

Yhdistysten välinen yhteistyö sekä yli julkisen ja kolmannen sektorin toimialarajojen toimiminen onkin nähtävä hyte-ekosysteemien vahvuutena. Suomessa yhdistykset ovat perinteisesti panostaneet arvonmuodostuksessa aineettoman pääoman syntymiseen erityisesti paikallisuuteen perustuvan yhteistyön ja osaamisen alueille. Paikallisella tasolla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastaavat kunnat ovat kuitenkin vähentäneet merkittävästi sote-järjestöille antamiaan avustuksia, koska sote-palvelut eivät enää kuulu kuntien toimialaan. Kunnan yhteistyö yleishyödyllisten järjestöjen kanssa painottuukin tällä hetkellä niihin järjestöihin, joilla on suora rajapinta kunnan vastuulle jääneisiin palveluihin, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen, liikuntaan ja kulttuuriin sekä kaavoitukseen.

Merkittävä määrä järjestöissä syntyvästä aineettomasta arvosta muodostuu tällä hetkellä järjestötoimijoiden asiantuntemuksesta palveluja kehitettäessä sekä järjestöjen tarjoamista kanavista osallisuuden vahvistamiseen. Yhteiskuntaan osaamista, osallisuutta ja inhimillistä pääomaa tuovien järjestöjen toimintamahdollisuuksien tukeminen on jatkossakin nähtävä tärkeänä osana julkisen sektorin toimintaa, koska järjestöjen roolin turvaaminen on investointi koko yhteiskunnan hyvinvointiin.