Anne-Mari Virolainen: Turvapaikkakriisistä hallittuun tilanteeseen
Euroopassa ja sen lähialueilla on meneillään suuri kansainvaellus. Syitä on useita, mutta ehkä merkittävimpiä ovat pakolaisten kotimaissa pitkään jatkuneet aseelliset konfliktit ja ihmisten toiveet paremmasta elintasosta turvallisessa ympäristössä. Pakolaiset hakevat turvaa ja tulevaisuutta Euroopasta, jopa kaukaa Pohjolasta.
On aivan selvää, että henkensä kaupalla pakenevia ihmisiä on autettava. Perusteettomasti turvapaikkaa hakevat on käännytettävä pois Suomesta. Ministeri Orpon johdolla valmisteltu hallituksen turvapaikkapoliittinen ohjelma takaa jokaiselle turvapaikanhakijalle yksilöllisen käsittelyn. Kysymys on ennen kaikkea turvapaikanhakuprosessin nopeuttamisesta. Kaikki hakijat identifioidaan ja rekisteröidään ja sen jälkeen tehdään mahdollisimman nopeasti kyllä tai ei -päätös turvapaikasta kenenkään oikeusturvaa loukkaamatta.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt poistetaan maasta. Se voi tapahtua joko vapaaehtoisesti tai poliisin hoitamana pakolla maasta poistamisena. Arvioiden mukaan kaksi kolmesta hakijasta saa kielteisen päätöksen, joten pakkopalautusten määrä tulee kasvamaan. Inhimillisistä ja kustannustaloudellisista syistä on ensiarvoisen tärkeää, että kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten palautukset saadaan hoidettua tehokkaasti. Osana hallituksen turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa maasta poistamista ja siihen liittyvää viranomaisyhteistyötä parannetaan. Lähtötilanne on hyvä, sillä viime vaalikaudella Euroopan neuvostoon pakkopalautuksista tekemäni raportin perusteella Suomen ulkomaalaispoliisi on tehokkuudessaan Euroopan huippua.
Turvapaikan saaneet ihmiset pitää pikaisesti ohjata kotouttamistoimenpiteisiin, jotta he löytävät opiskelu- tai työpaikan. Toimettomuus ei ole kenellekään hyväksi. Myös päätöstä odottelevat turvapaikanhakijat on aktivoitava opettelemaan kieltämme ja näyttämään osaamisensa.
Turvapaikkakriisin lopulliset kustannukset määrittyvät sen mukaan, miten Suomeen jäävät ihmiset työllistyvät. Työllistyminen ilman kielitaitoa onnistuu sujuvimmin harjoittelun, työkokeilun tai työpajojen kautta. Myös oppisopimus ja koulutussopimus voivat olla yrityksille kelpo vaihtoehtoja löytää työvoimaa. Suuri kysymys on työmarkkinoiden joustavoittaminen. Uskon, että paikallinen sopiminen työpaikoilla edistäisi useamman ihmisen työllistymistä. Ilman kielitaitoa tai ammattiosaamista on hankalaa saada töitä, jos työmarkkinoilla kaikkia koskevat samat keskitetysti sovitut periaatteet. Paikallinen sopiminen ei tarkoita palkkojen polkemista tai riistämistä, mutta työehdoista on voitava sopia työpaikalla eikä etänä Helsingissä.
Anne-Mari Virolainen
Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja
eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja