Pauli Aalto-Setälä: Olemmeko me turvassa?
Rymättylän leipomo Tuulisolmussa pöytääni tuli muutamia kypsään ikään ehtineitä kuntalaisia. Keittoa syödessäni pääsin keskustelemaan Venäjästä ja NATO-jäsenyydestä. Ja sodan pelosta. Pöytääni tulleet olivat eläkeläisiä, jotka seuraavat tarkasti maailman tapahtumia tiedotusvälineistä.
Oma näkemykseni sodan pelkoon on se, että huolimatta siitä, että NATO-jäsenyytemme on vielä ratifioimatta, olemme paremmassa suojassa kuin koskaan. Olemme osa länttä, eikä siitä ole kellään enää epäselvyyttä. Olemme myös harjoitelleet säännöllisesti yhdessä läntisten kumppaniemme kanssa juuri tuollaista sodankäyntiä vastaan, mitä Ukrainassa nyt todistamme.
Olen viime viikkoina kiertänyt ahkerasti Varsinais-Suomea ja kuunnellut tarkasti ihmisten turvallisuushuolia. Esille ovat nousseet lasten tekemät rikokset, kyberiskut, jengiväkivalta, informaatiosodankäynti ja poliisin resurssipula. Lasten tekemät rikokset ovat lisääntyneet rajusti ja tie jengistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen on tutkimuksissa todeksi todistettu.
Esimerkiksi koulutus on osoittautunut hyväksi esteeksi rikosten tielle. Yhteistyöhön tarvitaan poliisin lisäksi sosiaalitoimi, koulut ja vanhemmat. Ruotsin kriisi tulee pystyä välttämään. Kaduilla tulee olla turvallista kulkea ja syrjäytyminen estää. Poliisi tarvitsee myös lisää voimavaroja, eikä voi elää enää lisäbudjettien varassa. Suunnittelun tulee yltää pidemmälle, yli hallituskausien. Poliisille on myös saatava reservi. Suomi tarvitsee yhteisen kyberkeskuksen ja informaatiovaikuttaminen pitää vastuuttaa kuten Ruotsissa. Nyt siitä ei vastaa kukaan, vaikka Ukraina puolustautuu tällä hetkellä juuri informaatiokyvyllään. Siksi Ukraina on yhä itsenäinen.
Minulle turvallisuusteemat ovat olleet aina läheisiä. Kosketusetäisyydeltä. Nuorena toimittajana, sotilaana tai avustustyöntekijänä olen seurannut paikan päältä Jugoslavian sotaa, Neuvostoliiton hajoamista Baltian maista käsin sekä Sudanin, Gazan, Libanonin ja Iraninkin kriisejä. Sotilaskoulutusta olen saanut niin paljon kuin siviili voi saada. Kuulun aktiivireserviin edelleen ja olen sotilasarvoltani majuri.
Melkoinen joukko viranomaisia ja vapaaehtoisia työskentelee ympäri vuorokauden, jotta voisimme elää turvallisessa yhteiskunnassa. Avun on tultava nopeasti, kun on hengenhätä. Yhteiskunta ei saa säästää turvallisuudestamme ja terveydestämme taloudellisesti vaikeinakaan aikoina. Puolustusbudjetti on pidettävä vähintään kahdessa prosentissa, tarvittaessa ylikin.
Ja ennen kaikkea Ukrainaa on tuettava ja aseistettava edelleen tai Venäjä jatkaa valloitussotaansa seuraavalle rajalle.
Turvallisuudessa riittää tehtävää meille kaikille, mutta pelkoon ei ole syytä. Valveilla ollaan.
Pauli Aalto-Setälä
yrittäjä, tietokirjailija, reservin majuri, työelämäprofessori ja kokoomuksen kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomessa