Sauli Seittenranta: Terveyskeskusjärjestelmä on jäänyt neuvostoaikaan

Omalääkäriys edistää tutkitusti terveyttä. Se säästää potilaan ja ammattilaisen aikaa, kun joka tapaamisella ei tarvitse toistaa samoja asioita uudelleen. Se takaa jatkuvuuden kautta laadukkaamman hoidon. Potilas luottaa lääkäriinsä ja lääkäri ymmärtää potilastaan. Käytännössä kaikki ovat samaa mieltä, että omalääkäriyttä tarvitaan koko Suomen perusterveydenhuoltoon.

Omalääkärimallia on vuosikymmenestä toiseen hoettu ratkaisuksi perusterveydenhuollon työvoimapulaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole niinkään toimintamalli vaan edellä kuvattu tavoitetila, eli oma lääkäri jokaiselle potilaalle. Tarvitaan siis todellinen toimiva malli, joka lisää perusterveydenhuollon työpaikkojen veto- ja pitovoimaa.

Suomen terveyskeskusjärjestelmä mukailee DDR:n ja Neuvostoliiton vastaavaa: pitkälti julkisomisteinen, potilaskeskeisen sijaan järjestelmäkeskeinen ja merkittävissä määrin virka- ja keskusjohtoinen. Muualla Euroopassa perusterveydenhuolto toimii hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjan ja Suomen perusterveydenhuollot olivat vastaavissa ongelmissa 2000-luvun alussa työvoimapulan suhteen. Toisin kuin kotopuolessamme, Norjassa päätettiin siirtyä ammatinharjoittajamalliin jo tuolloin. Malli korjasi merkittävästi perusterveydenhuollon tekijäpulaa ja takasi aiempaa paremmin omalääkäriyden kansalaisille. Pieniä lääkäriasemia alkoi syntyä kuin sieniä sateella lisäten potilaiden valinnanvapautta ja lääkärien keskinäistä kilpailua potilaista.

Norjan ammatinharjoittajamallissa suurin osa perusterveydenhuollon yksiköistä ei ole julkisomisteisia mutta ovat julkisesti rahoitettuja ja rahoituksen ehdot luovat kannustimet mm. väestövastuuperiaatteen kautta vaikuttavaan ennaltaehkäisyyn. Näillä pienillä lääkäriasemilla on tietyt lakisääteiset velvollisuudet potilaita kohtaan mutta Suomen terveyskeskuksiin verrattuna huomattavasti enemmän autonomiaa ja siten sopeutumis- ja muuntumispotentiaalia kysyntään vastaamiseksi.

Norjassa myös työhyvinvointi lisääntyi, kun lääkäriaseman ammatinharjoittajat kykenivät itse järjestelemään työn mahdollisimman sujuvaksi. Terveydenhuollon lainsäädäntö tietenkin jatkossakin rajaa puitteet työskentelylle, mutta työskentelytapoja ei enää mikromanageerata lautakunnista, valtuustoista tai ministeriöistä. Jos asiakas on tyytymätön omalääkäriin, hän voi vaihtaa tätä tai vaikkapa toiseen läheiseen lääkärikeskukseen luoden siten tervettä uudistavaa kilpailua.

Ammatinharjoittajamallia kokeiltiin 1990-luvun vaihteessa meilläkin hyvin tuloksin, mutta uudistamiseen ei erinäisistä syistä edetty. Ammatinharjoittajamallin selvitystyö on kirjattu Suomen nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on lähdössä kokeilemaan ammatinharjoittajuutta terveyskeskuksissa nykylainsäädännön puitteissa. Varsinaista norjalaista mallia ei siis Länsi-Uudellemaalle olla vielä saamassa, mutta kokeilusta saadaan arvokasta palautetta tuleviin keskusteluihin ja valmistelutöihin. Myös Varsinais-Suomen hyvinvointialue voisi lähteä pilotoimaan ammatinharjoittajuutta ja näyttää mallia selvitystyötä tekevälle ministeriölle ja valtakunnan päättäjille. Toivottavasti selvitysten ja kokeilujen lopputuloksena Suomessa päästäisiin vihdoin luopumaan syvään ahdinkoon ajautuneesta neuvostoaikaisesta terveyskeskusjärjestelmästä ja ammatinharjoittajamallin kautta saataisiin potilaille parempaa hoidon jatkuvuutta

Sauli Seittenranta

aluevaltuutettu, Turun kaupunginvaltuutettu, lääkäri

Eurovaaliehdokas