Laura Kaarniharju ja Sanna Vauranoja: Käännetään katse perheisiin

Julkaistu Turun Sanomissa 10.12.2024

Tuskailemme Suomessa syntyvyyden laskua. Osa lapsista ja nuorista voi erittäin huonosti; masennus, ahdistus ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Huostaanottoja tehdään aiempaa enemmän.

Samaan aikaan olemme panostaneet yli sadan vuoden ajan palkittuun ja arvostettuun neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon ja viimeisten vuosikymmenten ajan myös muihin oppilashuollon ammattilaisiin. Kaikesta huolimatta muutosta parempaan ei tilastoissa näy.

Lapsi asuu perheessä, olipa perhe millainen tahansa. Neuvolatyö kohdistuu usein ensisijaisesti kuitenkin lapsen, ei koko perheen hyvinvointiin. Koulussa tehtävä oppilashuolto keskittyy myös vahvasti lapseen, ei koko perheen tukemiseen.

Kun neuvolalainsäädäntöä ollaan uudistamassa, perhe pitäisi nostaa keskeisempään rooliin. Riisitautia ei juuri enää tavata, tervettä kasvua vaarantavia masennusta, ahdistusta, päihdeongelmia, perheväkivaltaa ja riitaisia eroja sitäkin enemmän.

Mitä, jos neuvola toimisikin jatkossa raskaustestistä täysi-ikäisyyteen perheen rinnalla? Neuvolan ammattilainen toimisi yritysmaailmasta tuttuna asiakasvastaavana eli neuvolan oma työntekijä vastaisi omista asiakasperheistään.

Lähtökohta olisi, että asiak-kaita ei pompoteltaisi ammattilaiselta toiselle vaan ammattilaiset koottaisiin perheen ympärille. Mahdolliset ongelmat hoidettaisiin moniammatillisesti yhteistyössä oman neuvolatyöntekijän kautta.

Lapsen tai perheen ei tarvitsisi miettiä, kuuluuko asia terveydenhoitajalle, erityisopettajalle, kuraattorille, psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle, tsempparille, koutsille, perheohjaajalle, kasvatusneuvolalle vai kenties lääkärille. Omalla neuvolatyöntekijällä myös säilyisi tieto perheen tai lapsen kokonaistilanteesta.

18 vuoden aikana on selvää, että neuvolan ammattilainen vaihtuisi, mutta ei automaattisesti kriittisissä nivelkohdissa: syntymässä, koulun aloituksessa ja kouluterveydenhuollon osalta yläkouluun ja jatko-opintoihin siirryttäessä.

Kouluterveys ja oppilashuolto liitettäisiin osaksi perheen neuvolapalvelua perhekeskuksessa ja vanhemmat olisivat mukana vuosittaisissa käynneissä täysi-ikäisyyteen saakka. Neuvolavastaanotot toteutettaisiin koulussa, päiväkodissa tai sote-palvelupisteessä.

Neuvolakäynneistä osassa tai osan neuvolakäynnin ajasta perheen aikuiset saisivat keskustella keskenään neuvolatyöntekijän kanssa. Kaikkia aikuisten huolia ei ole tarkoitettu lasten korville, mutta aikuisten huolet ovat usein lopulta myös lasten ongelmia, joten neuvolatyötä ei pidä rajata vain lapsen (fyysiseen) terveyteen. Myös lastensuojelun piiriin kuuluvilla perheillä tulisi olla oikeus asioida omassa perhekeskuksessa.

Jätämme kaikista panostuksista huolimatta perheet kovin yksin oman kasvatustehtävänsä kanssa. Samalla viemme perheiltä toimijuuden suhteessa omaan lapseensa ja osoitamme liian usein yhteiskunnan palveluissa olevan parempaa tietoa perheen parhaasta kuin heillä itsellään.

Perheen toimijuutta on vahvistettava myös yhteisöllisyyttä lisäämällä. Niin neuvolassa kuin kouluissa pitäisi käyttää enemmän aikaa perheiden tutustuttamiseksi toisiinsa. Monessa vanhemmuuden käänteessä juuri vertaistuki on keskeistä, eikä aina suinkaan tarvita terveydenhuollon huippuammattilaisia arkisia ongelmia ratkomaan.

Laura Kaarniharju

neljän lapsen äiti

Varhan sote-palvelulautakunnan puheenjohtaja (kok.)

Sanna Vauranoja

kolmen lapsen äiti

Varhan hallituksen puheen-
johtaja (kok.)