Jussi Mertsola: Koulupoissaolo voi olla lapsen hätäviesti

Koulupoissaolo on lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kuumemittari. Useimmiten syy on harmiton – flunssa, matka, tilapäinen perhetilanne tai arjen haaste. VARHA:ssa suoritetun Varpu-tutkimuksen mukaan poissaolon syy on yli 70 prosentissa tapauksista terveysongelma. Joskus poissaolo on ensimmäinen näkyvä merkki siitä, että lapsi tarvitsee enemmän apua kuin mitä opettaja yksin voi antaa. Siksi jokainen pitkittyvä tai toistuva poissaolo ansaitsee varhaisen huomion ja yhteistoiminnan käynnistämisen. ”Hälytysrajana” pidetään yleensä 50 tunnin poissaoloa lukuvuoden aikana.

Poissaolo voi olla oire jostain isommasta.

Päänsäryn, vatsakipujen tai aamuisen kouluun lähtemisen vaikeuden taustalla voi olla kiusaamista, oppimisvaikeuksia, ahdistusta tai yksinäisyyttä. Joskus syy löytyy kodin tilanteesta: perheen taloudellisista vaikeuksista, vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmista, pitkittyneestä kuormituksesta tai muista arkea horjuttavista tekijöistä. Lapsi ei aina osaa kertoa huolestaan sanoin, mutta poissaolot voivat kertoa sen hänen puolestaan.

Avohoidon lastenlääkärit (avopediatrit) Elisa Paavilainen ja Minna Aaltonen ovat tutkineet asiaa. Tämän Varpu-tutkimuksen mukaan 6.–9.-luokkalaisista yli 50 tunnin poissaoloja oli noin 75 prosentilla oppilaista ja yli 150 tunnin poissaoloja 25–30 prosentilla. Erityisen huolestuttavaa on, että poissaolot usein kasautuvat samoille lapsille, joilla on samanaikaisesti muitakin hyvinvoinnin ja oppimisen haasteita. Luvut ovat niin korkeita, että sivistystoimen ja lasten soten välille pitää saada nykyistä tehokkaampia toimintamalleja. Jos asia verrataan aikuisten työmaailmaan niin jokainen vastuullinen työnantaja reagoisi tällaiseen poissaoloon nopeasti. Taustalla voi olla joskus myös yksinkertainen lintsaus. Mutta jos perhe hyväksyy toimintamallin niin siihen pitää puuttua, koska se on syrjäytymässä olevan lapsen etu.

Lastenlääkärinä ajattelen, että koulupoissaoloihin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin terveydenhuollossa suhtaudutaan kuumeeseen. Kuume ei ole sairaus, vaan merkki siitä, että elimistössä tapahtuu jotakin, jonka syy on selvitettävä. Samoin koulupoissaolojen kohdalla tärkeintä ei ole poissaolojen määrä sinänsä, vaan niiden taustalla olevien syiden tunnistaminen ja oikea-aikainen ja sopivasti mitoitettu tuki. Kyseessä voi olla oppimista ja koulutyötä laajempi ongelma. Mitä aikaisemmin syy tunnistetaan, sitä helpompi siihen voi vaikuttaa.

Tässä moniammatillinen yhteistyö on ratkaisevaa. Valitettavan usein, tutkimuksen mukaan, se käynnistyy vasta silloin, kun ongelmat ovat jatkuneet jo pitkään ja poissaoloja on kertynyt runsaasti. Mitä aikaisemmin koulu, opiskeluhuolto, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perhe pääsevät yhdessä arvioimaan tilannetta, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on saada tarvitsemansa apu. VARHA:ssa on tähän kehitetty toimintamalleja, joita pitäisi toteuttaa nykyistä tiiviimmässä yhteistyössä kuntien sivistystoimien kanssa – käytännössä lasten SiSoTe -toimintana. Tässä kuntien sivistyslautakunnat voisivat ottaa enemmän roolia. Tavoitteena ei ole siirtää vastuuta toimijalta toiselle, vaan ratkaista lapsen tilanne yhdessä koko perhettä auttaen.

Varsinais-Suomessa tähän tarjoaa uuden mahdollisuuden myös kehittymässä oleva VARHA:n perhevastaanottotoiminta. Perhevastaanotto kokoaa saman palvelun alle lapsen, nuoren ja perheen tarvitsemia sote-ammattilaisia. Tavoitteena on löytää ongelmien juurisyyt ajoissa ja tarjota tukea perustasolla ennen kuin vaikeudet kasaantuvat. Kun apu tulee varhain ilman lähettämistä jonoihin, voidaan usein ehkäistä sekä pitkittyvät koulupoissaolot että myöhemmät, paljon raskaammat palvelutarpeet.

Huostaanotot ja sijoitukset maksavat VARHA:ssa lähes 100 miljoonaa euroa vuodessa. Se on ainakin osittain seurausta siitä, että apu tulee liian myöhään. Jokainen euro, joka kohdennetaan varhaiseen tukeen, moniammatilliseen yhteistyöhön ja perheiden auttamiseen ajoissa, on investointi lasten hyvinvointiin ja samalla tulevien kustannusten ehkäisyyn. Nyt, jos koskaan, sitä tarvitaan.

Jokainen ajoissa autettu lapsi on onnistuminen. Koulupoissaolo ei ole vain merkintä Wilmassa – se voi olla viesti, johon meidän aikuisten on yhdessä vastattava osaavasti ajoissa