Anna Mannila: Eutanasia on laillistettava inhimillisyyden nimissä

Viimeaikaiset uutiset eduskunnan käsittelyyn etenevästä kansalaisaloitteesta ovat nostaneet tämän hankalan eettisen kysymyksen jälleen tiiviisti otsikoihin. Lääketiede pystyy pidentämään elämää, mutta mikä lopulta on ihmisarvoista elämää? Meidän on uskallettava uudistaa lainsäädäntöämme ja sallia eutanasia vaihtoehdoksi niille, joiden kärsimykselle ei ole olemassa muuta lievitystä.

Kuolinapua ei tietenkään voi jättää pelkän loppuhetken varaan, vaan se vaatii järjestelmätason muutoksen. Konkreettinen muutos olisi sitoa hoitotahto tiukemmin osaksi arkeamme. Kanta-palveluun tulisi luoda automaattinen järjestelmä, joka pyytäisi jokaista täysi-ikäistä päivittämään hoitotahtonsa esimerkiksi kymmenen vuoden välein. Näin ajantasainen tieto jokaisen omasta hoitotahdosta siirtyisi suoraan lääkäreiden nähtäville silloin, kun potilas ei enää itse pysty sitä ilmaisemaan.

Eutanasian laillistaminen ei saa tarkoittaa valvomatonta toimintaa, vaan sen on oltava tarkkaan säädeltyä. Oikeusturvan varmistamiseksi päätökseen tulisi aina vaatia kahden toisistaan riippumattoman lääkärin vahvistus. Samalla on itsestään selvää, ettei yhtäkään lääkäriä pidä pakottaa osallistumaan eutanasiapäätökseen tai sen toteuttamiseen, jos se on hänen omaa vakaumustaan vastaan.

Lääkärin arvioon perustuvan kuolinavun tulisi olla mahdollista vain sietämättömän ja vaikean sairauden äärellä. Tällaisia tilanteita olisivat esimerkiksi vääjäämättä kuolemaan johtavat sairaudet, syöpähoitojen päättyminen palliatiiviseen vaiheeseen, pitkälle edennyt Alzheimerin tauti tarkoin arvioitujen kriteerien täyttyessä sekä vaikeasti sairaan ikäihmisen liikuntakyvyn pysyvä menetys, johon liittyy hallitsematonta kipua ja kärsimystä.

On kuitenkin tärkeää korostaa, että eutanasian salliminen ei saa missään olosuhteissa heikentää palliatiivista hoitoa. Se ei myöskään saa koskaan olla taloudellinen säästökeino tai vaihtoehto huonolle hoivalle. Päinvastoin ikäihmisten loppuvaiheen hoito pitää pystyä mahdollistamaan aina korkeatasoisena. Laadukkaan ja arvokkaan hoidon on oltava kaikkien saatavilla, ja eutanasian on oltava sen rinnalla inhimillinen oikeus.

Tämän vaikean aiheen äärellä tarvitaan inhimillisyyttä ja kunnioitusta erilaisia vakaumuksia kohtaan. On selvää, että osa meistä uskoo, ettei ihmishengen päättymistä saa antaa kenenkään käsiin. Henkilökohtaisesti uskon, ettei eutanasia poissulje ihmiselämän arvoa minkään uskonnon silmissä, vaan se voi olla osa sitä.

Nyt on oikea aika keskustella vakavasti ja avoimesti eutanasian laillistamisesta Suomessa.