Petteri Orpo: Liikkeelle paikallisella sopimisella ja Suomen mallilla

31.5.2016
Kasvuennusteet näyttävät kituliasta, vain noin yhden prosentin talouskasvua. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tämä kasvu ei riitä. Heikko kasvu rapauttaa julkisen sektorin rahoituksen ja nostaa työttömyyttä. Julkinen alijäämä oli viime vuonna 5,7 miljardia. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli maaliskuun lopussa yhteensä 351 000 työtöntä työnhakijaa.

Ongelman ytimessä ovat liian jäykät työmarkkinat, yltiömäinen sääntely ja liian korkea verotus. Kaiken kruununa päätöksenteko on poukkoilevaa. Menetämme jatkuvasti kilpailukykyä verrattuna kilpailijamaihin. Suomeen ei haluta investoida. Työpaikat vähenevät.

Tämä negatiivinen kierre pitää kääntää. Tarvitsemme investointeja.

Pitkällä aikavälillä Suomen taloudellisen ja muun menestyksen määrittävät yrittäjyyden määrä, tänne kertyvä pääoma, kehittyvät ja vahvat toimijat sekä ennen kaikkea kansakuntamme osaaminen.

Resepti on selvä: Tarvitsemme tiukkaa, kurinalaista finanssipolitiikkaa, julkisen sektorin rakenteellisia uudistuksia ja joustavammat työmarkkinat.

Aloitetaan paikallisen työpaikkasopimisen lisäämisestä. Työpaikoilla tiedetään parhaiten, miten ja millä ehdoin työt tulee järjestellä, jotta sekä yritys että työntekijät voivat hyvin. Työpaikkasopimisessa hallitus ei ole päässyt riittävän pitkälle, työtä on jatkettava. Hallituksella on vielä kolme vuotta aikaa.

Paasikiviläistä realismista ei ole odottaa, että Suomi nopeasti siirtyisi täydelliseen työpaikkakohtaiseen sopimiseen. On jälleen edettävä pienin askelin. Esimerkkiä voidaan ottaa Ruotsista, jossa vientialat asettavat neuvottelukierroksella palkankorotuksille katon. Kansantalous ei elä yli varojensa.

Tarvitsemme nopeasti Suomen mallin, jonka avulla voimme parantaa kansainvälistä hintakilpailukykyä, pitää huoli ostovoiman kehityksestä sekä varmistaa julkisen talouden kestävyyden edellytykset. Mallissa valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö tuottaisivat puolueettomat arviot kestävästä palkankorotusvauhdista vientialoilla. Työmarkkinajärjestöt jakaisivat palkankorotusvaran sektoreittain. Valtakunnansovittelijan vastuulla on neuvottelujen koordinoiminen niin, ettei palkankorotuksilla ylitetä kilpailukyvyn rajoja. Valtiovarainministeriö valvoisi palkkojen nousua julkisen talouden osalta.

Vaikka mallin rakentaminen ei ole helppoa tai nopeaa, työhön pitää käydä ripeästi. Meillä ei ole aikaa haaskattavaksi, tarvitsemme uudistuksia. Uskon työtä tarjoavien, työtä tekevien ja työtä haluavien suomalaisten ymmärtävän tämän.

Kilpailukyky rakentuu myös verotuksesta, jota meidän on uudistettava nykyistä kannustavammaksi. Elämme kansainvälisessä kilpailussa, jossa yritykset vertailevat eri maiden toimintaympäristöjä taukoamatta. Voimme jälleen katsoa naapurimaistamme esimerkkiä. Työn verotuksen keventäminen ja progression lieventäminen ovat veropolitiikan päätavoitteita.