Irja Skytén-Suominen: Riittääkö aika?

10.10.2016
Alf Rehn nimesi kolumnissaan lapset parhaiksi opettajikseen tehokkuuden saralla – lapset vaativat osansa aina ja täysin vallitsevasta tilanteesta riippumatta. On pakko sopeutua tekemään ja saamaan työnsä valmiiksi niissä tilanteissa ja niinä hetkinä, jolloin siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Arjen eloonjäämistaitoihin kuuluu paljon muutakin: luova ongelmaratkaisu, neuvottelutaito, kaaoksen sietokyky ja kriisinhallinta kehittyvät väkisin perheen ruuhkavuosien aikana. Asioiden tärkeysjärjestyksen määrittelee –ja sitä muuttaa– tarkastelijan näkökulma.

Tilanne on tuttu kaikilla elämänalueilla ja useimmille luottamustehtävissä toimiville. Käytettävissä olevaa aikaa on kovin vähän suhteessa siihen, mitä pitäisi tai haluaisi saada tehdyksi. Joka paikassa ei voi olla yhtaikaa, eikä kaikkeen voi osallistua, mutta yllättävän paljon ehtii ja saa toimeksi, kunhan tarttuu käytettävissä oleviin hetkiin ja kulloinkin tärkeimpään olevaan tehtävään.

Kyse on valinnoista – sen tunnistamisesta, mikä on tärkeää itselleni, mikä välttämätöntä lähimmille, minkä voi uskoa jonkun muun hoidettavaksi, ja minkä hylätä turhana oman onnensa nojaan.

Kiire ja ajan riittämättömyys ovat useimmin kuultuja verukkeita kun johonkin ei haluta ryhtyä. Ja ne ovat usein vastauksena myös silloin, kun kysellään kuntavaaliehdokkaaksi ryhtymishaluja. Aikaa on kuitenkin annettu jokaiselle sama määrää – siitä voi käyttää vain hetken kerrallaan, mutta jokaisella se riittää ihan loppuun saakka. Jokainen hetki on myös käytettävä juuri silloin kun se on kohdalla; uusintaa ei tule.

Kannattaa siis antaa kiireen mennä ohi ja käyttää saamansa hetket ja mahdollisuudet tarkasti. Kokeilla rohkeasti uusiakin asioita ja ylittää ne keinotekoiset raja-aidat, jotka kahlitsevat arjen rutiineihin. Aika on joustava – sille, minkä haluaa tehdä ja mitä pitää tärkeänä, löytyy kyllä aikaa. Ehdit, jaksat ja osaat kyllä, kunhan vaan päätät ottaa haasteen vastaan.

Totta kai asioihin perehtyminen ja kokouksiin osallistuminen vie aikansa, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden uusien asioiden oppimiselle ja omaksumiselle. Tietenkään kaikki käsiteltävät asiat eivät ole omasta näkökulmasta niitä tärkeimpiä, mutta on avartavaa katsoa maailmaa välillä vieraammasta näkövinkkelistä. Tietenkään minun tai sinun läsnäolosi ja osallistumisesi ei kertaheitolla ratkaise kaikkia nykyisiä ja tulevia kotikunnan haasteita, mutta onnistuneen lopputuloksen pitää näyttää hyvältä mahdollisimman monesta tarkastelukulmasta katsottuna. Kuka muu kuin sinä itse osaisi nähdä asiat juuri sinun näkökulmastasi ? Kuka tuntisi lähipiirisi ongelmineen ja hyvine puolineen sinua paremmin?

Irja Skytén-Suominen
Kirjoittaja on Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirihallituksen jäsen