Korkeakouluopiskelijat eivät ole sorrettu ihmisryhmä, vaan tulevaisuuden hyväosaisia

Julkaistu Turun Sanomissa 22.9.2023

Korkeakoulutus on yhteiskunnan sivistyksen kulmakivi ja tärkeä voimavara. Ihmisten korkeakouluttautuminen on välttämättömyys uusien innovaatioiden ja laadukkaan tutkimuksen luomiseksi sekä näin ollen myös talouskasvun ja kilpailukykyisen yhteiskunnan takaamiseksi.

Viime vuosina on väläytelty 50 prosentin korkeakoulutusastetta ikäluokasta, joka tarkoittaa luonnollisesti sitä, että joka toinen henkilö päätyy suorittamaan joko ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Aloituspaikkoja korkeakouluissa onkin lisätty lähestulkoon kaikilla aloilla.

Samaan aikaan niin sanottu ”tutkintoshoppailu” on alkanut yleistyä, ja useamman kuin yhden korkeakoulututkinnon suorittaminen on lisääntynyt. Valtiovarainministeriön julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksen mukaan korkeakoulutuksessa noin 7 000 opiskelupaikkaa kohdentuu vuosittain henkilöille, joilla on taustalla aiempi korkeakoulututkinto. Luku vastaa noin 12 prosenttia peruskoulun päättävästä ikäluokasta.

Moninkertainen korkeakoulutus ei kuitenkaan näytä johtavan parempaan ansiokehitykseen ja samaan aikaan moni potentiaalinen opiskelija jää ilman paikkaa.

Kun tähän yhtälöön lisätään vielä viime vuosien ikävä ilmiö, eli tutkintoaikojen venähtäminen tavoiteaikaa pidemmäksi, on lopputulos valtion talouden kannalta karmaiseva. Korkeakouluttautuminen ei ole missään määrin halpaa lystiä. Koulutuksien kustannukset vaihtelevat luonnollisesti paljon alojen välillä, mutta keskimäärin korkeakouluasteen tutkinnon arvioitu kustannus on 35 800 euroa ja ylemmän korkeakouluasteen 44 100 euroa.

Opintotukea puolestaan maksettiin Kelan mukaan yhteensä yli 240 000 henkilölle vuonna 2022, ja kokonaiskustannus pyörii noin 470 miljoonan euron tienoilla. Tämän lisäksi opiskelijat saavat useimmiten asumistukea, jota maksettiin vuonna 2022 opiskelijatalouksille noin 640 miljoonaa euroa.

Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen keskimääräiset tuet valtiolta ovat noin 113 000 euroa, missä toisen asteen suorittaneilla tuen määrä on noin 24 000 euroa – ero on siis noin viisinkertainen.

Tähän kustannuksien yhtälöön tulisi myös lisätä esimerkiksi VR:n matkakulujen subventointi, opintolainojen korkovähennykset sekä opintolainahyvitys.

On siis ehdottoman selvää, että yhden opiskelijan korkeakoulututkinnon keskimääräinen kokonaissumma kaikkine tukineen ja kustannuksineen on merkittävä kustannus yhteiskunnalle, ei mitään halpaa lystiä. Kyseisen summan paisuminen on huolestuttavaa, jos valmistuneiden määrä ei samalla kasva ja koulutuksen laatukin sakkaa.

Huomionarvoista on myös elinkaaritulojen vaikutus kokonaisuuteen – korkeakoulutetut tienaavat elinaikanaan merkittävästi enemmän ammattikoulun tai ylioppilastutkinnon käyneisiin nähden. Voi ihan reilusti tunnustaa sen tosiasian, että nykypäivän korkeakouluopiskelijat ovat sitä tulevaisuuden hyväosaista keskiluokkaa.

Moni toki näkee asian niin, että opiskelijat joutuvat elämään lainalla ja näin ollen maksavat opinnoistaan, mutta tässäkin tulisi muistaa, että opintolaina on pieni kustannus elinkaarituloihin peilattuna. Kun ottaa huomioon vielä opintolainan joustavat takaisinmaksuehdot sekä valtion tarjoaman korkoavustuksen ja takauksen,on selkeää, että laina ei ole mitään korkean riskin lainaa. Laina on investointi tulevaisuuteen, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Näiden lukuisten syiden vuoksi ihmettelen kovasti laukalle lähtenyttä puhetta siitä, kuinka hallitus rankaisee opiskelijoita kohtuuttomasti. Vihreät Nuoret jopa totesivat, että tällähän ajetaan yhteiskuntaa luokkasotaan, joka nyt oli vähintäänkin absurdia.

Turun yliopistolla puolestaan osoitettiin mieltä Orpon hallitusta ja leikkauksia vastaan valtaamalla yksi yliopiston rakennuksista. Kovaa peliä siis pelataan ja opiskelijat ovat kovin näreissään.

Opiskelu on välivaihe elämässä, nimenomaan investointi tulevaisuutta varten, eikä opiskelijoita voi pitää minään sorrettuna ihmisryhmänä. Sortoa ei ole se, että me valtion tuista nauttivat opiskelijat osallistumme valtion talouden tasapainottamistalkoisiin omalta osaltamme.

Meillä Suomessa asiat ovat verrattain aivan todella hyvin – olkaa siis opiskelijat hyvät reippaita, menkää opiskelemaan ja valmistukaa. Huomaatte kyllä ennemmin tai myöhemmin, että aika helppoa se elämä opiskeluaikana oli, kun valtio maksoi elämisen ja bilettää sai vaikka joka päivä, jos halusi.

Ja ne indeksijäädytykset ehkä olivatkin ihan jotain muuta, kuin luokkasodan lietsomista varten.

Julia Siimento

varapuheenjohtaja

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret