Milla Lahdenperä: Turvallisuus ei synny itsestään – hyvinvointialueiden on varauduttava kriiseihin

Suomessa on totuttu siihen, että terveydenhuolto toimii hyvinvointialueiden sisällä kohtuullisen hyvin toimipisteestä riippumatta.  Jatkossa hyvinvointialueiden vastuulla on entistä vahvemmin se, että sosiaali- ja terveydenhuolto toimii myös silloin, kun yhteiskunta on paineessa. Nimittäin valmiuslain laaja kokonaisuudistus vahvistaa varautumista ja yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa. Hyvinvointialueet velvoitetaan tekemään pysyvää ja suunnitelmallista yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Naton ja muiden liittolaisten kanssa. Lakiin lisättävät uudet pykälät määrittävät, mitä tämä tarkoittaa käytännössä: virka-apua, yhteisiä harjoituksia, ja ennen kaikkea yhteistä tilannekuvaa poikkeusoloissa.

Kyse ei ole paperinpyörityksestä, vaan siitä, että Suomi valmistautuu uuteen turvallisuusaikakauteen. Jos jokin on Ukrainan sodasta opittu, niin se, että sote-järjestelmä on osa puolustustahtoa. Sitä ilman yhteiskunta ei kestä päivääkään.

Turvallisuusympäristö on muuttunut hetkessä, mutta järjestelmämme on rakennettu vakauden aikaan. Viime vuosien kriisit, kuten pandemia, energia- ja logistiikkahäiriöt, kyberuhkat, ym. paljastivat, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on kyllä osaava, mutta liiankin luottavainen. Meillä on oletettu, että valot palavat ja verkko toimii. Lakiuudistus tuo tähän muutoksen ja tekee varautumisesta lain tasoisen velvoitteen. Tavoitteena ovat vahvistaa hyvinvointialueiden varautumista poikkeus- ja häiriötilanteisiin, selkeyttää roolijakoa ja johtosuhteita eri viranomaisten välillä sekä turvata kansalaisten hoito ja palvelut myös kriisitilanteissa. Lisäksi tavoitteena on luoda rahoituskehikko, jolla valtio korvaa uudet velvoitteet. Taustalla on yksinkertainen periaate: sosiaali- ja terveydenhuolto on osa kokonaisturvallisuutta. Se on yhtä tärkeä kuin rajavalvonta, energiahuolto tai tietoturva.

Mitä tämä sitten tarkoittaa hyvinvointialueille? Se tarkoittaa vastuuta. Ukrainan sodasta saatu kokemus on osoittanut, että kun terveydenhuolto toimii, yhteiskunta pysyy pystyssä. Myös Suomessa on syytä miettiä, miten hoitoa voidaan jatkaa, jos yksi iso keskus joutuu pois pelistä. Varavoima, kuten generaattorit, polttoainevarastot, veden paineistus ja tietoliikenneyhteydet ovat elinehto.  On muistettava, että ensihoito on osa puolustusta. Suomessa ensihoidon on kyettävä toimimaan myös alueilla, joilla yhteydet tai kulku ovat poikki. Lisäksi kyky suojata henkilöstö ja potilaat on ratkaisevaa. Kun verkot katkeavat, tarvitaan paperiprotokollat, radioviestintä jne. Jokaisen kriittisen yksikön on kyettävä toimimaan ilman sähköistä potilastietojärjestelmää. Henkinen ja fyysinen kuntoutus ovat myös osa varautumista. On ennalta sovittava psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen järjestelyistä. Tarvittaessa kapasiteettia on voitava nostaa vuorokaudessa. Varautuminen ei ole vain viranomaisten asia. Varautuminen koskee myös kaikkia kansalaisia. Miten sinun varautumisesi laita mahtaa olla?

Milla Lahdenperä

Kansanedustaja ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuutettu