Teuvo Arvola: Varhan sopimuskiellot rajoittavat työntekijöiden vapautta ja yritysten mahdollisuuksia

Vuokratyövoiman kustannusten hillitseminen on tärkeä tavoite, ja kansallisen sopimus- ja hankintamallin luominen hyvinvointialueille on askel oikeaan suuntaan. Kun yhteiset pelisäännöt, kattohinnat ja sopimuskäytännöt saadaan yhtenäisiksi, voidaan turvata sekä kustannusten hallinta että työvoiman saatavuus.

Kuitenkin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varhan) linjaus kieltää ostopalvelusopimuksissa palveluntuottajia ottamasta tilapäisiin keikkatöihin Varhan omia työntekijöitä, herättää vakavaa ihmetystä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Varhan ensihoidon työntekijät voivat tehdä keikkaa muille hyvinvointialueille – esimerkiksi Satakuntaan, Pirkanmaalle tai Länsi-Uudellemaalle – mutta eivät oman alueensa ostopalvelukumppaneille.

On tärkeää ymmärtää ero vuokratyövoiman ja ostopalveluiden välillä. Vuokratyövoimassa hyvinvointialue ostaa työntekijän työpanoksen henkilöstövuokrausyritykseltä, ja työntekijä on vuokrayrityksen palveluksessa. Ostopalvelussa taas hankitaan kokonainen palvelukokonaisuus – esimerkiksi ensihoitoyksikön toiminta – ulkopuoliselta palveluntuottajalta, jolla on oma henkilöstönsä ja vastuu palvelun tuottamisesta.

Varhan kielto ei siis koske vuokratyötä, vaan se estää ostopalveluyrityksiä – jotka toimivat Varhan yhteistyökumppaneina – palkkaamasta tilapäisesti Varhan omia työntekijöitä keikkaluonteisiin tehtäviin. Tämä rajoittaa sekä työntekijöiden vapautta että yritysten toimintamahdollisuuksia. Yritykset eivät voi hyödyntää alueen osaajia joustavasti, vaikka se olisi sekä työntekijän että työnantajan etu.

Käytännössä kielto heikentää työvoiman liikkuvuutta, vähentää henkilöstön mahdollisuuksia täydentää tulojaan ja karkottaa osaajia muille alueille. Samalla se asettaa yhteistyökumppanit eriarvoiseen asemaan: ostopalveluntuottajien työntekijät voivat tehdä keikkatöitä Varhalle, mutta Varhan omat työntekijät eivät saa toimia päinvastoin.

Tällainen yksipuolinen ja epäsymmetrinen kielto ei tue tasa-arvoista kumppanuutta, vaan kaventaa sekä yritysten että työntekijöiden toiminnan vapautta. Hyvinvointialueiden tavoitteena tulisi olla henkilöstön sitouttaminen ja alueellisen yhteistyön vahvistaminen – ei turhien rajoitusten rakentaminen.

Varhan tulisi pikaisesti arvioida uudelleen ostopalvelusopimustensa ehdot ja poistaa perusteettomat kiellot. Näin voitaisiin edistää sekä työntekijöiden liikkumisvapautta että yritysten mahdollisuutta toimia joustavasti – koko Varsinais-Suomen parhaaksi.