Teija Tiusanen ja Anu Aaltonen: Ikääntyneiden kaatumisia voidaan ehkäistä puuttumalla kaatumisen riskitekijöihin

Julkaistu Turun Sanomissa 22.12.2025

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.12.2025

Varhan alueen ikääntyvä väestö liikkuu liian vähän. Vähäinen liikkuminen on yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen ja kaatumisriskiin. Iän myötä lihasvoima ja tasapaino voivat heikentyä.

Vähäinen liikkuminen, yksipuolinen ravinto, sairaudet, lääkkeet ja päihteet vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi kaatumisten taustalla. Myös pelko kaatumisesta voi olla kaatumisvaaraa lisäävä tekijä.

Tehokkainta kaatumisen ehkäisy on, kun vaikutetaan vaaratekijöihin yksilöllisen tarpeen mukaan.

Lonkkamurtumat ovat iäkkäiden vakavimpia kaatumistapaturmia. Varhan alueella todetaan vuosittain yli 700 lonkkamurtumaa ja näistä suurin osa olisi estettävissä. Joka neljäs 65 vuotta täyttäneistä ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu jopa kerran vuodessa.

Lonkkamurtumat hoidetaan useimmiten leikkaamalla ja niihin liittyy sairaalahoidon lisäksi kuntoutusta. Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa murtumaa edeltävä toimintakyky. Vain noin puolet murtuman saaneista iäkkäistä henkilöistä saavuttaa sen ja jopa joka viides on vaarassa joutua ympärivuorokautiseen hoivaan.

Inhimillisen kärsimyksen lisäksi murtumat kuormittavat myös taloutta. Yhden lonkkamurtumapotilaan hoidon kokonaiskustannus on noin 30 000 euroa ensimmäisen vuoden aikana.

Tehokkainta kaatumisen ehkäisy on, kun vaikutetaan vaaratekijöihin yksilöllisen tarpeen mukaan.

Kaatumispelko vaikuttaa myös iäkkäiden elämänlaatuun lisäten turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Iäkkäillä turvattomuuden tunnetta aiheuttavat muun muassa heikentynyt toimintakyky ja kaatumispelko.

Kaatumisen pelko voi johtaa kierteeseen, jossa liikkumisen vähentyminen aiheuttaa sosiaalisten suhteiden vähentymistä ja lisää siten yksinäisyyttä. Kotiin jääminen lisää edelleen liikkumattomuutta heikentäen edelleen lihasvoimaa ja tasapainoa.

Vaikka osa kaatumisista selittyy ikääntymiseen liittyen, ei kaatuminen kuitenkaan kuulu normaaliin ikääntymiseen ja sitä voidaan ehkäistä puuttumalla kaatumisen vaaratekijöihin. Liikkumiskyvyn heikkeneminen voi olla merkki siitä, että toimintakyky on alkanut heikentyä ja ennakoi jokapäiväisistä toiminnoista suoriutumisen heikkenemistä sekä kaatumisriskin nousua.

Liikunta on tehokkain yksittäinen keino ehkäistä kaatumisia. Voima- ja tasapainoharjoittelu antaa varmuutta omaan liikkumiseen ja vähentää kaatumiseen liittyvää pelkoa.

Arvioitaessa yksilön kaatumisriskiä tulee suositusten mukaan tehdä kaatumisvaara-arvioinnin lisäksi myös kaatumisen pelon arviointi.

Vaikuttavinta on, kun kaatumisen ehkäisyä tehdään moniammatillisesti yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Haastamme tiedon välittämiseen mukaan terveydenhuollon organisaatioiden lisäksi kunnat ja järjestöt.

Varha on mukana Voimaa vanhuuteen -toimintamallissa yhdessä kuntien, järjestöjen ja Ikäinstituutin kanssa, mutta tieto ei tavoita kuntalaisia. Meillä on siis tietoa ja työkaluja, mutta tiedonkulkua tulee tehostaa, jotta hyvät keinot ehkäistä kaatumisia tavoittavat ikäihmiset ja heidän omaisensa.