Katriina Hiippavuori ja Marjo Uotila: Lisääkö ihmisvihamielinen arkkitehtuuri yhteiskunnallista pahoinvointia?

Julkaistu Turun Sanomissa 18.2.2026

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, miten rakennettu ympäristö vaikuttaa stressiimme, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme ja jopa turvallisuuden tunteeseemme?

Viime vuosikymmenen aikana erityisesti kasvukeskusten ympärille on toteutettu tiiviitä, tehokkaita, tylyjä ja korkeita asuin- ja toimistoalueita. Nyt tutkimuksetkin osoittavat, että niihin kasautuu yhteiskunnallisia ongelmia ja asuntoja on vaikea saada kaupaksi. Kuka maksaa laskun?

Helsingin Sanomat vertasi äskettäin uuden Jätkäsaaren alueen kerrostalojen rakennuskustannuksia. Rakentamisen kustannuksia nostaviksi rakenteiksi listattiin muun muassa upotetut parvekkeet, ikkunalliset rappukäytävät, suuret yhteistilat, lämmitetyt ulkoiluvälinevarastot, paikalla muuratut julkisivut, imujätekeräys, ylimmän kerroksen saunaosasto sekä pysäköintitalo.

Kauneus ei näissä rakentamisen kustannuksia nostavissa tekijöissä esiinny lainkaan.

Halvan näköinen ei välttämättä ole todellisuudessa halpa. Julkisivun hinta rakennuksen kokonaiskustannuksista on rajallinen eli kyse on enemmän valinnoista kuin kustannuksista.

Usein väitetään, että kauneus on katsojan silmässä, mutta tutkimukset osoittavat, että suurin osa ihmisistä pitää perinteisiä arkkitehtuurikieliä kauniina. Muun muassa Hollannissa äskettäin toteutettu laaja kansallinen tutkimus osoitti jälleen, että perinteinen arkkitehtuurikieli miellyttää valtaosaa ihmisistä enemmän kuin moderni muotokieli.

Perinteisessä arkkitehtuurikielessä muun muassa rakennusten symmetrisyys, helposti ymmärrettävä julkisivu ja luonnonmateriaalien käyttö ovat keskeisiä. Vastaavasti modernissa rakennetussa ympäristössä korostuvat epäsymmetrisyys, yksitoikkoisesti toistuvat elementit, kylmät sävyt, teolliset materiaalit sekä pyrkimys heijastaa ”omaa aikaansa”.

Arkkitehti Sofia Juntusen tuoreessa diplomityössä puolestaan todetaan rakennettujen ympäristöjen vaikuttavan sekä ihmisen henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Jopa niin paljon, että ei kannattaisi tieten tahtoen toteuttaa negatiivisia vaikutuksia aiheuttavia ympäristöjä.

Paljon keskustelua herättänyttä Keski-Suomen hyvinvointialueen sairaala Novaa voidaan pitää tästä esimerkkinä.

Kunnat ovat kaavoitusmonopolin portinvartijoita ja poliittiset päättäjät keskeisessä roolissa hyväksyessään rakentamista ohjaavia asemakaavoja. Tarvitsemme enemmän yhteiskunnallista keskustelua rakennetun ympäristön kokonaisvaltaisista hyvinvointivaikutuksista. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa julkisten tilojen hyvinvointikriteerit on sisällytettävä osaksi hankintakriteereitä.

Arkkitehtuuri on osa taloutta, julkisten tilojen toimivuutta ja hoidon laatua. Arkkitehtuuri on keskeinen osa hyvinvointipolitiikkaa.