Jussi Mertsola: Lasten ja nuorten sisote – arjen yhteistyötä perhekeskuksessa

Lasten ja nuorten hyvinvointi syntyy arjessa: kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja harrastuksissa. Siksi lasten palveluja ei voi rakentaa vain sosiaali- ja terveydenhuollon varaan. Tarvitaan sisote-ajattelua, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut, sivistystoimi sekä kolmas sektori toimivat yhdessä lapsen ja perheen tukena.

Lapsen ja perheen näkökulmasta palveluilla ei tulisi olla rajapintoja. Lapsen oireilu voi heijastella laajempiakin perheen ongelmia. Oppimisen haasteet voivat liittyä kehitykseen tai jonkun perheenjäsenen mielenterveyteen, koulupoissaolojen taustalla voivat olla perheen sairaudet, sosiaalinen tai taloudellinen kuormitus ja harrastusten puute on voinut johtaa nuoren oireiluun, jonka taustalla onkin yksinäisyys. Jos palvelut toimivat erillään, kokonaisuus helposti hajoaa. Sisotessa lähtökohtana on lapsen arki, ei organisaatiorakenne.

Perustasolla tätä yhteistyötä voidaan rakentaa perhekeskuksissa. Perhekeskus kokoaa yhteen neuvolan, sosiaalisektorin perhetyön, mielenterveyspalveluja, sairauksien hoidon, varhaiskasvatuksen ja koulun yhteistyön sekä järjestöjen toiminnan. Se on paikka, jossa huoli kartoitetaan kokonaisvaltaisesti ja jossa osaava apu löytyy läheltä perheen arkea.

Keskeistä on, että silloin kun huoli herää ja ongelmia todetaan lapsen arjessa, neuvolassa tai koulussa, löytyy läheltä perustasolta myös apua, yhden luukun periaatteella. Aikaisempaan verrattuna nyt suunnitteilla olevat perhevastaanotot muuttavat tilannetta oleellisesti. Perhevastaanotto on matalan kynnyksen paikka, jossa lapsen tai perheen ongelmat hoidetaan jo varhain monialaisesti (Monark-malli). Siellä voidaan yhdistää terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja tarvittaessa sivistystoimen näkökulmat sekä ohjata perhettä myös järjestöjen tarjoaman tuen pariin.

Avopediatria tuo erikoissairaanhoidon lastenlääkärien osaamisen perustason perhevastaanottojen tueksi perhekeskuksiin. Kun lastenlääkäri toimii yhteistyössä neuvolan, kouluterveydenhuollon ja perhevastaanoton kanssa, voidaan monia lapsen kasvuun, kehitykseen tai sairauksiin liittyviä kysymyksiä ratkaista paikallisesti. Tiimityö vahvistaa perustason osaamista ja vähentää tarpeettomia lähetteitä erikoissairaanhoitoon.

Perhekeskusten työ kytkeytyy myös sote-palvelujen omatiimeihin, jotka vastaavat koko väestön perustason sosiaali- ja terveyspalveluista. Kun lapsiperheen tilanne liittyy esimerkiksi vanhemman terveyteen, mielenterveyteen tai pitkäaikaissairauteen, omatiimi voi ohjata perhevastaanotolle, jossa koko perheen tilanne huomioidaan. Näin perhekeskus ja omatiimit täydentävät toisiaan: perhekeskus keskittyy lapsen ja perheen arkeen, omatiimi puolestaan aikuisten ja ikäihmisten sote-palveluihin.

Kolmas tärkeä osa sisotea on yhteistyö sivistystoimen ja kolmannen sektorin kanssa. Varhaiskasvatus, koulu ja harrastustoiminta ovat keskeisiä lapsen hyvinvoinnin ympäristöjä. Kun tieto kulkee ja yhteistyö toimii, tuki voidaan kytkeä suoraan lapsen arkeen.

Lasten ja nuorten sisote ei siis ole uusi organisaatio, vaan yhteinen toimintatapa. Perhekeskukset, perhevastaanotot ja avopediatria tarjoavat siihen konkreettisen rakenteen. Kun nämä tekevät läheistä yhteistyötä sivistystoimen, järjestöjen ja sote-palvelujen omatiimien kanssa, syntyy kokonaisuus, joka tukee lapsia ja perheitä ajoissa ja lähellä arkea.