Anne Heikkinen: Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö – Ryppyjä rakkaudessa?

Kävikö tässä nyt niin kuin joskus pariskuntien päätyessä eroon, että lapset unohtuvat? Jäivätkö kuntalaiset heitteille hyvinvointialueiden ja kuntien ”avioerossa”?

Onneksi niin onnettomasti ei käynyt, mutta yhteistyössä on vielä parantamisen varaa. Näin todetaan myös viime vuonna valmistuneessa tutkimuksessa Kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspinnat – palveluita yhteistyössä kansalaisen parhaaksi. Tutkimuksen mukaan oppilashuolto toimii tässä uudessakin järjestelmässä pelättyä paremmin, mutta mielenterveyden edistämistä ja ikääntyvien hyvinvointia tukevia palveluita saa suurennuslasilla etsiä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin lakisääteinen tehtävä. Tutkimuksessa todetaan, että onnistunut yhdyspintatyö rakentuu toimijoiden rajat ylittävästä vuoropuhelusta. Innokkaat vuorovaikuttajat/toimijat saavat toki tuloksia aikaan, mutta yhdyspintatyö ei saa perustua vain henkilösuhteisiin, vaan sillä tulee olla selkeät organisatoriset rakenteet. Näin taataan toiminnan jatkuvuus.

Tutkimusnäyttöä eri väestöryhmien terveystarpeista on paljon. On Terve Suomi -tutkimusta, FinSotea, kouluterveyskyselyjä, Työterveyslaitoksen ja yliopistojen tuottamaa tutkimusta jne. Tutkimustuloksia hyödynnetäänkin ansiokkaasti kuntien ja hyvinvointialueiden monisivuisissa hyvinvointisuunnitelmissa.

Entä toteutus? Kun palvelut eivät toimi, taustalta löytyvät usein epäselvät vastuut ja tavoitteiden epätäsmällisyys. Tai tavoitteet on kirjattu liian ylätasoisesti, kuten ”pyrimme luomaan ikäihmisille matalan kynnyksen liikuntapaikkoja” tai ”tunnistamme ajoissa nuorten päihteiden käytön riskit”.

Tutkimusnäyttö on perusta, mutta tavoitteet tulisi kirjata konkreettiseen muotoon ja työskentelyn tulisi olla dynaamista sekä projektimuotoista: kuka tekee, mitä tekee ja millä aikataululla. Jokaiselle osaprojektille tarvitaan vastuuhenkilö, joka seuraa budjettia, huolehtii aikataulusta, tavoitetyöskentelystä ja tarvittaessa tavoitteiden päivittämisestä.

Motot ”keep it simple” ja ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toimivat tässäkin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on erittäin laaja kokonaisuus, ja koska taloudellisia ja henkilöresursseja on rajallisesti, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Monisivuisiin hyvinvointisuunnitelmiin ehdotan vuosittain päivitettävää liitettä/muistilistaa siitä, mitä on tehty ja mitä tehdään seuraavaksi.

Ennaltaehkäisy ei ole vain ”nice to do -juttu”, vaan taloudellisesti järkevää. Terveyden edistäminen tulee aina sairauksien hoitoa halvemmaksi. Myös kuntoutustuelta ja työttömyydestä paluu työelämään helpottuu, kun hyvinvointipalveluita on ollut saumattomasti saatavilla. Meistä jokainen on myös itse vastuussa omasta ikään suhteutetusta terveydestään. Lenkkeilyn aloittaminen tai sosiaalisen median käytön vähentäminen saattavat tuottaa alkutuskaa, mutta edistyminen lisää elämänlaatua ja varmasti kannustaa jatkamaan.